sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Viikonloppu kotona.

Leipominen on ihan loistavaa ajantappamista. Viikonloppu meinas olla piiiiitkästyttävä, joten minä hääräsin hellan äärellä melko paljon.
Löysin Karppien sivuilta kivan juustofanin suolasen herkun: Juustopallerot. Tai ennemminki juustokököt tai jotain semmosta :D 
Ohje oli helppo ja kiva tehdä ja varmasti teen uudelleenkin.


4 dl juustoraastetta  
4 munanvalkuaista
1 tl leivinjauhetta
2 tl vehnäjauhoja
  
Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi jonka sekaan nostellaan varoen juustoraaste ja siivilöity jauho-leivinjauheseos.
Taikinaa ladotaan halutun kokoisiin kökköihin pellille (kökkeröt leviää suunnilleen puolella).

Uuni 225 astetta ja sen aikaa, että ovat kauniin kullanruskeita.
Maistuu ihan sellasenaan, mutta toimii mainiosti sämpylän sijaan. Halkase ja mätä täytteeks mitä lystäät ja nam nam! 


Sunnuntaina teki mieli jotain makeeta (vaikka piti jo syödä ihan kiltisti ja fiksusti. Yeah.)
Joskus tein ihanaa kardemummakakkua ja nyt päätin väkertää sen samasen muffinssien muodossa. 

Kuorrutettu ja naturelli kardemummamuffari
150 g voita tai margariinia 
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa (ei jauheena)
2 dl maitoa



Voi ja sokeri vatkutetaan vaahdoksi ja munat lisätään vaahtoon yksitellen edelleen kovasti vatkaten. 
Lisää kuiva-aineseosta ja maitoa vuorotellen taikinaan.
Jos teet kakkuna, niin voitele ja korppujauhota vuoka (leseet yms käy myös erihyvin, jos korppikset kaapista puuttuu.) 
Taikina vuokaan/vuokiin ja päälle voi heitellä pähkinärouhetta, raesokeria, kookoshiutaleita tai vaikka lapsia (no miksei aikuisiakin?) ilahduttamaan värikkäitä nonparelleja.
Uuni about 200 ja n. 40 min 

Ite päädyin kuorrutteessa keittämään purkillisen kondensoitua maitoa toffeeks ja sekottamaan sen vaniljajugurttiin ja voilá! 
Toisaalta joku vähän raikkaampi kuorrute olis toiminu paremmin, mutta veipä ainaki makeenhimon tehokkaasti ;P

Kauniisti lässähtänyt :)
 

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Päivä murusen kanssa.

Viisivuotias kummityttöni Aino on päässy touhuumaan kummin kanssa taikinoiden parissa jo ihan pikkutytöstä asti ja sillä neiti tykkääkin vissiin hirmusesti leipomisesta.
Ystävänpäivän alla hain neidin hoidosta ja pidettiin leivontapäivä. 

 Aino oli innokas apuri ja kääretorttutaikina tehtiin yhteistuumin ja siitä isolla piparimuotilla otettiin kakkuihin osat. Kakkujen väliin tuli ihan vain kermaa ja mansikkahilloa. 
Koristevaihtoehtoja oli monia, mutta typysen kakku sai kovasti samanlaisen koristelun, kun kummin kakku ;)







Ja tässä pikkuleipuri 2v leipomassa aamupalasämpylöitä hiukset vielä ihan unipörrössä :)

Vanhoja kakkusia.

Nyt kun vihdoin sain luotua tän blogin leipomuksien julkasemista varten, niin pitänee nuo vanhemmat tuotokset esitellä ensimmäisenä. 
Kuvat niistä löytyy, mutta sisältö on täysin surkean muistini varassa. 


Ystäväni tilas 8 vuotta täyttävälle pojalleen kakun ja sain ihan vapaat kädet ja ajettelin, että olishan kiva, jos kakussa olis jotain semmosta mistä poika tykkää. Super Mario on niin in, että päätin samalla kokeilla uutta elintarviketussia ja piirsin marion sokerimassaan ja maalasin pastavärillä.  Muu kakku sai siniseks värjättyä Flora Vispiä niskaansa ja totesin seuraavana aamuna, että virhe oli tehdä niin. Värit oli alkanu levitä ja tulos oli kamala. 
Mutta onneks kakun tilaaja ja sankari oli tyytyväisiä. Miehet kun ei välitä niin niistä pikkuvirheistä :P


Polka dot-kakku syntyi Mario-kakun jälkeen samana iltana, koska sokerimassalla kuorruttaminen oli vielä totally uus juttu ja halusin kokeilla sitä koko kakulla.
Helppoa se ei ollu ja tuloskin oli ruma. 
Mutta kokeilemalla oppii. Vissii? Tässä vaiheessa usko omiin taitoihin oli aika olematonta. "Mä en enää ikinä leivo mitään".






 Ystäväni Iina täytti 24v tammikuussa ja halusin yllättää kakulla, niinkun tein edellisenäkin vuonna.
Iinalla on pienoinen lammasfetissi ja lempiväri on vihreä, joten kakun teemaa ei ollu vaikea päättää.
Kakun päälle pääty Late Lammas, joka oli ensimmäinen sokerimassajuttu johon olin tyytyväinen. 
Kakku sai vihreän päällysen ja sekin epäonnistu. Virheet peitin muratinlehdillä, jotka sai vähän helmiäistä pintaan.




Seuraavaks oli vuorossa omat synttärit.
Kakku sai päälleen kaikkea sitä mistä mulla on pakkomielteitä: Mustaa, punasta, valkosta, nappeja. 
Napit sokerimassaa, kakun musta päällinen lakritsikinuskia Kick-patukoista ja kermasta (aika nam...)

Reunoilla Flora Vispiä ja mustaa Snöreä.
Tämäki kakku alko hyvin äkkiä reagoida väärien ainesten yhdistelyistä ja värit valu jne. Järki meinas mennä. 
Niinpä päätin riisua kakun rumuudesta ja koittaa uutta päällystä ennen kun uudet vieraat saapu.

Ja sitten kakku näytti tältä:
 Päällä ruskeaa sokerimaassaa, mustia ja valkosia nappeja, valkosia lumihiutaleita ja suklaasta tehtyjä sydän- ja perhoskoristeita. 
Melkoinen sekasotku siis, mutta tämä kuorrutus säilytti vihdoin muotonsa ja näkönsä sen aikaa kun oli tarvekin.
Kakun sisältä löytyi Kinuskikissan sienikakkupohja, jota käytän melkolailla aina kakuissa + sitruuna ja lakumousset, jotka hyydytin liivatteella.






Ja taas tuli pienoinen pyyntö ystävän taholta, että voisinko leipoa hänen 10v täyttävän pojan kaverisynttäreille Darth Vader-kakun. 
Olin eka, että ANTEEKS MINKÄ?! No, nimi sai kasvot ja semmonen ihmeellinen musta naamiohan se oli. Kokeilin sokerimassasta muotoilla tuota rumilusta ja onnistuhan se ihan jees. Tein kaks valomiekkaa ja tyypin nimen ja olin, et okei, nyt on koristeet tehty. 
Kunnes vajaa viikko ennen pojun juhlia tuli viesti, että jäppinen oli ikäänkuin vähän muuttanu mieltään.
No eikun kokeilemaan sitten säbä-aiheisia koristeita.
Pallo sai muotonsa pesupallon päälle asetellusta sokerimassasta ja mailat on osittain sokerimassaa ja osittain marsipaania, jonka totesin olevan paljon kivempaa käyttää tommosee pikkunäpertelyyn. 

Ja vihdoin onnistu kakun kuorruttaminen tolla massallaki, niin, että leipuri on itekki tyytyväinen. Vielä kerran siis: Kokeilemalla oppii. 
Kakun sisältä löytyy vaniljamousse+ vademia ja vadelmamousse+vadelmia. 
Lopuksi päätin sitten iskeä tuon Darth Vaderinkin kakun reunaan, kun itellä sille tuskin käyttöä on. Sankari sai itse päättää mitä sille tekee.
Kavereitten suusta oli kuulunu ihastuksen huokailuja ja: "Vähän siisti, mäki haluun tollasen." ;) 
Ja sehän jo riittää kiitokseks.